Sota-ajan puhdetyöt – huvia ja hyötyä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
VTT Olli Kleemola luennoi Paimiosalissa sota-ajan puhdetöistä. Kuva Satu Rantala.

Kärest pitäen -hankkeen syksyn luennoista ensimmäisenä oli vuorossa VTT Olli Kleemolan Sota-ajan puhdetyöt – kontrollia, pienteollisuutta ja kansainvälisiä virtauksia. Mukaansa tempaava luento toi esiin monia asioita, joita ei puhdetöistä yleisesti tiedetä.

Sotilaiden nikkaroimat puhdetyöt ovat monelle tuttuja esineitä, jotka liitetään nimenomaan Suomeen ja jatkosotaan. Puhdetöiden historia ulottuu kuitenkin kauemmas, sillä jo 30-vuotisen sodan aikana tehtiin puhdetöitä. Ilmiö ei myöskään ole pelkästään suomalainen, sillä jossain määrin puhdetöitä on tehty myös esimerkiksi Saksassa ja Vietnamissa.

Jatkosodan asemasotavaiheessa joukot viettivät pitkiä aikoja samoissa asemissa. Ajankulukseen sotilaat alkoivat valmistaa pieniä muistoesineitä kuten sormuksia ja kellonperiä. Materiaalina käytettiin alumiinia, jonka kerrottiin olevan peräisin vihollisen alasammutuista lentokoneista. Tämä teki kotijoukkoihin suuremman vaikutuksen kuin materiaalin oikea alkuperä. Todellisuudessa suuri osa materiaalista saatiin ”kadonneista” kenttäpulloista ja pakeista.

Sodanjohto ei aluksi katsonut puhdetyöharrastusta hyvällä, sotilaiden olisi pitänyt käyttää joutoaikansa juoksuhautojen kaivamiseen tai korsujen rakentamiseen. Suhtautuminen muuttui, kun huomattiin puhdetöiden piristävän mielialaa. Lisäksi keksittiin, että puhdetöinä voi valmistaa myös hyödyllisiä esineitä helpottamaan kotirintaman työvälinepulaa. Tämän jälkeen sodanjohto tilasi puhdetöiden tekijöiltä huomattavia määriä mm. kirveenvarsia ja muita tarve-esineitä. Ilmavoimille valmistettiin tilaustyönä eri lentokonetyyppien pienoismalleja, joiden avulla ilmavalvojia opetettiin tunnistamaan omat ja vihollisen koneet.

Määrällisesti eniten valmistettiin juuriharjoja, puukauhoja ym. pieniä käyttöesineitä. Suurimpia tuotteita olivat asevelitalot, jotka koottiin rintamalla, osien numeroinnin jälkeen ne purettiin ja lähetettiin junalla kotirintamalle.

Puhdetöiden kohteita ja laatua yritettiin ohjata tarve-esineiden valmistamiseen ja tyylipuhtauteen mm. järjestämällä puhdetyökilpailuja ja laatimalla ohjeita ja oppaita. Myös sotatarvikkeisiin tarvittavien materiaalien, kuten tykinhylsyjen, käyttöä pyrittiin rajoittamaan.

puhdetyot-kuvakooste
Sotilaiden käsissä syntyi monenmoisia muistoesineitä. Olkityöt olivat venäläisten sotavankien tekemiä. Kuva Aake Kinnunen.

Sotilaiden käsissä valmistui miljoonia esineitä, muun muassa erilaisia rasioita, ruokailuvälineitä, leikkikaluja, veistoksia, tuhkakuppeja, huonekaluja. Materiaalina käytettiin puuta, metallia, tuohta, kiveä, nahkaa – ylipäätään kaikkea materiaalia, mitä sotilaat käsiinsä saivat. Myös työvälineissä käytettiin mielikuvitusta. Puukon ja sahan lisäksi käytettiin mm. lasinsirpaleita, kuumennettuja ja hiottuja kiväärinhylsyjä ja kuumennettuja rautanauloja. Puhdetöiden tekemistä varten perustettiin myös erillisiä puhdetyökeskuksia, joissa oli käytettävissä parempia työkaluja ja materiaaleja. Samalla puhdetöiden tekemistä pyrittiin ohjaamaan ja kontrolloimaan.

Sodan loputtua myös puhdetöiden tekeminen loppui. Voidaan kuitenkin miettiä, mikä vaikutus puhdetöillä oli myöhempään suomalaiseen muotoiluun. Monet eturivin suunnittelijamme, kuten Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala olivat sodankäyneitä miehiä. Ehkä materiaalin kuuntelemisen taito oli peräisin puhdetöistä, jotka pyrittiin valmistamaan noudattaen kullekin materiaalille ominaista muotoa?



 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s